Helsingin yliopiston tieteentekijät

Helsingin yliopiston tieteentekijät, HYT, on Helsingin yliopistossa toimiva yliopiston tutkijoiden, opettajien, jatko-opiskelijoiden sekä muissa akateemisissa ja hallinnollisissa asiantuntijatehtävissä toimivien etujärjestö.

HYT on paikalla, kun yliopistossa neuvotellaan palkoista tai kun tarvitset tukea ja neuvoa kohdatessasi haasteita töissä.


Posted in Yleinen

Ajankohtaista:

Posted in Yleinen

Missä on nykypäivän yliopistolaisen akateeminen koti?

Yliopistolaisen koti on viime vuosina muuttunut. Mihin yliopistolaiset identifioituvat? Missä sijaitsee nykypäivän akateeminen yhteisö? Helsingin yliopiston tieteentekijät HYT järjesti 17.9.2019 Agora-keskustelutilaisuuden teemalla Akateeminen koti. Keskustelutilaisuudessa pohdittiin tutkijayhteisön paikkaa ja merkitystä sekä yksilön osallisuutta yhteisön rakentamisessa. Voit katsoa tallenteen tilaisuudesta täältä.

Tilaisuuden avasi Helsingin yliopiston tieteentekijöiden puheenjohtaja Tommi Kokkonen, joka avauspuheenvuorossaan pohti yhteisöllisyyden merkitystä yliopistomaailmassa. Kokkosen mukaan tieteellisen työn perustana on riippuvuus toisista ja muiden tarjoama apu. Kokkonen viittasi puheenvuorossaan Helsingin sanomien haastatteleman Noora Bursevin väitöskirjatutkimukseen, joka toi esille vapaan oleskelun, työtilojen viihtyvyyden ja kahvihuonekeskusteluiden roolin uusien ideoiden ja oivallusten syntymiselle.

Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom oli kutsuttu Agora-keskustelutilaisuuden pääpuhujaksi. Lindblom kysyi, millainen on se konteksti, jossa toimimme ja minkälaiset toimintatavat siinä vallitsevat? Nämä asiat määrittelevät yhteisöä ja sen merkitystä. Hänen mukaansa nykypäivän akateemista kotia on koko ajan luotava uudelleen. Lindblom totesi, että esimerkiksi yliopistojen tiloihin liittyvässä keskustelussa on usein nähtävissä ristiriitaisia näkökulmia, kuten yhteisten tilojen ja omien työhuoneiden vastakkainasettelua. Ihmisten törmäyttäminen on Lindblomin mukaan kuitenkin kaikista arvokkainta akateemisessa työssä.

Kansainvälisyyden ja monitieteisyyden merkitys on Lindblomin mukaan lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Helsingin yliopistoon virtaa kansainvälisiä tutkijoita, ja tarjoamme yhä enemmän koulutusta myös ruotsiksi ja englanniksi. Yhteisöllisyyden rakentamisen rinnalle on Lindblomin mukaan noussut myös kysymys siitä, miten monitieteisyyttä rakennetaan. Hyvin toimiva akateeminen yhteisö törmäyttää eri tieteenaloja. Suurena haasteena on luoda ymmärrys siitä, että tarvitsemme toisiamme ja voimme kaikki hyötyä eri tieteenalojen menetelmiä yhdistämällä. Tutkimusta tarvitaan aina vain enemmän ratkaisemaan tosi elämän tilanteita, ja haasteeseen vastaamiseksi tarvitsemme eri tieteenalojen välistä kommunikointia. Vaikka akateemiseen maailmaan kuuluu kollegoja vastaan kilpaileminen, ei se silti sulje pois yhteistyön merkitystä.

Yhä useammat Helsingin yliopiston tiloista ovat käyttötarkoituksen mukaan muunneltavia. Kohtaamistiloja on tullut myös paikkoihin, joissa niitä ei ennen ollut. Lindblomin mukaan esimerkiksi Tiedekulmassa kellä tahansa on mahdollisuus saada vaikutteita siitä akateemisesta ”pöhinästä”, joka tilassa kulloinkin vallitsee. Yhteisissä tiloissa joustavuus on tärkeää, esimerkiksi se, että hiljaisen työn tilat ovat merkittyjä. Etätyötä tekevät voivat myös tuntea yhteenkuuluvuutta työyhteisöön. Akateeminen identiteetti rakennetaan vuorovaikutuksessa, mutta se ei vaadi päivittäistä kanssakäyntiä. Yhteisö toimii, kun jokaisella on tunne, että kuuluu siihen. Vararehtori Lindblomin mukaan isoin haaste on syrjäytymisen uhka, ja jokaista yliopistolaista tarvitaan siihen, ettei kukaan jäisi ulkopuolelle. Lindblomin mielestä on tärkeää varmistaa, että maisteriopiskelijat ja väitöskirjatutkijat tuntevat kuuluvansa akateemiseen yhteisöön. Opiskelijat tulisi nostaa keskiöön, sillä yliopiston keskeisenä tehtävänä on kouluttaa tulevia asiantuntijoita. Opiskelijoiden ja henkilökunnan kuuleminen on tärkeää päätöksiä tehtäessä. Myös keskustelun siitä, miksi ja miten erilaisiin ratkaisuihin ja päätöksiin on päädytty, tulisi olla läpinäkyvää ja avointa.

Toiseksi puhujaksi Agora-keskustelutilaisuuteen oli kutsuttu väitöskirjatutkija Sonja Trifuljesko. Trifuljesko tutkii väitöskirjassaan Helsingin yliopistossa vuosina 2014-2016 tehtyjä uudistuksia ja markkinointia. Keskeinen kysymys on, millainen päätöksentekoprosessi oli yliopiston muutoksissa eri toimijoiden näkökulmasta. Trifuljeskon mukaan luottamuksen rapautumista aiheuttivat muun muassa keskustakampuksen tilauudistukset, joiden vuoksi monet tutkijat vuokrasivat omia toimistotiloja ja lisäsivät etätyön määrää. Työskentelytavat vaihtelivat paljon tutkimusyhteisöittäin – joissakin yhteisöissä henkilöstö hajaantui enemmän kuin toisissa. Moni kuitenkin koki, että yliopisto ei enää tukenut yhteisön toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla. Trifuljeskon mukaan päätöksentekoprosessin tutkiminen on tärkeää, jotta tulevaisuudessa voidaan välttää virheiden toistuminen.

Lopuksi puheenvuoron saivat yhteiskunnallisen muutoksen opiskelijat Iisa Arvelin ja Miia Martikainen. Arvelinin mukaan opiskelijataipaleen alussa aika kului pitkälti oman paikan löytämiseen. Eri oppialoille pääsystä oli jo kandivaiheessa kilpailua, mikä ei tukenut yhteisöllisyyden rakentumista. Arvelinin ja Martikaisen mukaan akateemisen kodin rakentamista opiskelijanäkökulmasta tukeekin suuresti ainejärjestötoiminta. Martikaisen ja Arvelinin mielestä yhteisön rakentaminen on ollut tärkein anti yliopistossa. Yhteisöllisyyden rakentamisesta esimerkkinä on Arvelinin ja Martikaisen opiskelijakavereineen suunnittelema kurssi, jossa opiskellaan heidän alansa keskeisiä käsitteitä. Kurssi luo pohjaa yhteisen oppialan opiskelulle. Kurssi on hyvä esimerkki siitä, miten opiskelijat voivat olla aloitteellisia ja mukana päätöksenteossa.

Agora-keskustelutilaisuus päättyi paneeliin, jossa puhujat ja HYTin varapuheenjohtaja Thomas Hackman keskustelivat muutoksista, joita yliopisto on viime vuosina käynyt läpi esimerkiksi Ison Pyörän jälkeen. Panelistit toivat esille, että akateemisen kodin etsiminen on vaatinut uudistusten jälkeen ponnistelua, jotta opiskelijat identifioituisivat opiskelemiinsa oppiaineisiin. Ison Pyörän seurauksena pienet koulutusohjelmat ovat olleet kaikista suurimman muutoksen äärellä. Toinen keskeinen puheenaihe olivat tilamuutokset, jotka ovat joissakin yksiköissä johtaneet siihen, että henkilöstö ryhmittyy työnimikkeiden mukaan hankaloittaen eri ryhmien välistä tiedonkulkua ja koko yksikössä koettua yhteisöllisyyttä. Vararehtori Lindblomin mukaan keskeistä onkin, että esimiesasemassa olevat toimivat esimerkkinä yhteisöllisyyden rakentamisessa, ja funktionaaliset ratkaisut tehdään yhdessä.

Paneelissa tuotiin lopuksi esille, että muutoksien jälkeen suunta on ollut hyvä eri osapuolia ja neuvostoja kuunnellen. Erilaiset tieteenalatapaamiset ja avoimien ovien päivät vähentävät kuilua henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Olennaista on, että työyhteisössä arvostetaan toisia, jotta yhteisö toimii. Näitä näkökulmia ei panelistien mukaan huomioitu tarpeeksi muutosten vuosina. Vastavuoroinen ilmapiiri, jossa on halukkuutta luoda keskustelua ja yhteistyötä on yhteisöllisyyden ydin. Yhteisön lisäksi akateemisen kodin rakentaminen tarvitsee yksilöä ja hänen aktiivista osallistumistaan.

Laura Kortesoja

Tiedottaja, hallituksen jäsen, Helsingin yliopiston tieteentekijät

Posted in Tiedepolitiikka

Uusi hallitus, uudet kujeet?

Saimme vastikään uuden hallituksen. Kahden edellisen hallituksen synnit koulutuksen ja tutkimuksen osalta ovat yliopistoväellä hyvin muistissa, joten uuteen hallitukseen kohdistuu odotuksia. Erityisen hyvin muistetaan varmasti ”koulutuslupaus

Viime vaalien alla lähes kaikki puolueet lupailivat yliopistoindeksin käyttöönottoa ja monet perusrahoituksen kasvattamista. Jotkut tosin muistavat senkin, että ennen viimeistä edellisiä vaaleja esimerkiksi kokoomus sanoi, että ”yliopistojen perusrahoitus on turvattava” ja keskusta puolestaan julisti, että ”Suomi nousee vaikesta tilanteesta vain panostamalla koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin” (Acatiimi 3/15). Perussuomalaistenkin mielestä ”Yliopistojen huippu- ja perustutkimukseen on osoitettava lisää määrärahoja”. Tuloksena olivat 900 miljoonan koulutusleikkaukset. On kenties hyvä muistella mitä nämä leikkaukset tarkoittivat Helsingin yliopiston osalta. Rahoitus on liukunut alamäkeä vuodesta 2016 alkaen. Yksinomaan 2016 rahoituksesta lähti kerralla 40 M€ – lähes 10% valtion perusrahoituksesta. Vuonna 2017 hallitus leikkasi vielä 9 M€ lisää. Toteutunut rahoitus on ennusteen mukaan 2019 50M€ alemmalla tasolla kuin vuonna 2015 ja 167M€ alemmalla tasolla kuin missä se olisi ilman leikkauksia.

Ottaen huomioon synkät luvut, moni kallistunee kyynisyyden puolelle huolimatta viime vaalien alla annetuista uusista lupauksista. Mutta kenties uutta hallitusta ei pidä syyttää edeltäjiensä teoista, vaikka tiedeministerin paikka menikin keskustalle (joskin liiton toiminnanjohtaja Moisio entisenä virkamiehenä suhtautuu tähän optimistisesti ). Koska uuden hallituksen kädenjälki ei vielä näy tiedepolitiikassa, on kenties hyvä lukaista hallitusohjelma (kaikkien aikojen pisin, muuten) ja katsoa millaisia tuulia se povaa seuraavan hallituskauden ajaksi.

Julkisuudessa on jo oltu varovaisen optimistisia hallituksen panostuksista yliopistojen rahoitukseen. Eräs hallitusohjelma kirjaus on, että ”indeksikorotukset toteutetaan täysimääräisinä koko hallituskauden ajan”. Tämä turvaa ainakin se, että reaalinen rahoitus ei pienene kasvavien kustannusten myötä. Lisäksi ennakoitavaa ja pitkäjänteistä perusrahoitusta vahvistetaan 40 M€:lla vuodessa. Kuten Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Maija S. Peltola ja Professoriliiton puheenjohtaja Jouni Kivisto-Rahnasto toteavat:
– Tämä lisäys ei toki riitä kompensoimaan kahdeksan vuoden aikana tehtyjä leikkauksia, mutta lisäraha tulee todella tarpeeseen, kun ottaa vielä huomioon yliopistojen jatkuvasti lisääntyvät tehtävät.

Viime hallituskaudella keskusteltiin muun muassa jatkuvasta oppimisesta, joka aiottiin sälyttää yliopistojen harteille ilman merkittävää lisäresurssia. Nyt hallitusohjelmaan on kirjattu, että jatkuvan oppimisen uudistus toteutetaan kolmikantaisena yhteistyönä yhdessä korkeakoulujen kanssa.

Lisäksi hallitusohjelmassa luvataan arvioida yliopistojen autonomian tila ja sen suhde perustuslain vaatimuksiin eri hallintomuotoisten yliopistojen sisällä. Tämä liittyy erityisesti Tampereen uuteen yliopistoon ja kiistaan siitä, miten yliopistolakia sovelletaan säätiöyliopistoissa. Tampereen kiista johti muun muassa siihen, että konsistorin puheenjohtajan valinnasta jätettiin valitus hallinto-oikeuteen, ja johtosäännöstä valitettiin eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies totesi lausunnossaan, ettei hänellä ollut oikeudellisia perusteita puuttua yliopiston hallituksen menettelyyn, mutta tulisi selvittää pitäisikö yliopistolakia täsmentää. Saattaa siis olla, että yliopistolaki avataan tämän hallituskauden aikana.

Eräs tervetullut kirjaus hallitusohjelmassa koskee ulkomaalaisia opiskelijoita ja tutkijoita, joiden maahan jäämistä luvataan parantaa. Lisäksi opiskelijoille myönnetään oleskelulupa koko tutkinnon suorittamisen ajaksi.

Reilu vuosi sitten kohistiin SDP:n esittämästä verouudistuksesta, jonka mukaan osinkoveroista vapautetuille yhteisöille asetettaisiin 5 prosentin lähdevero. Tämä koskisi muiden muassa kotimaisia eläke-, ja sijoitusrahastoja sekä säätiöitä ja yleishyödyllisiä yhteisöjä. Hallitusohjelmassa luvataan nyt selvittää tätä. Toteutuessaan verouudistus mm. vähentäisi säätiöiden mahdollisuuksia rahoittaa tiedettä. Hallitusohjelmaan on kuitenkin nyt kirjattu, ettei mahdollinen veromuutos laske esim. tieteen rahoituksen kokonaistasoa. Eli joko verot kompensoidaan säätiöille tai sitten väitetään, että muualle ohjatut rahoituksen lisäykset nollaavat verouudistuksen vaikutukset.

Voidaan kenties arvioida, että varovaiseen optimismiin on aihetta. Ei tilanne ainakaan näytä synkkenevän ja monia yliopistoyhteisön ennen vaaleja julkilausumia tavoitteita on kirjattu hallitusohjelmaan. Nähtäväksi kuitenkin jää esimerkiksi miten yliopistojen kansainvälisessä vertailussa erittäin tulospainotteinen rahoitusmalli konkreettisesti kehittyy ja parantaako hallitus itsensätyöllistäjien asemaa (ml. apurahatutkijat). Jälkimmäistä luvataan selvittää. Toivottavasti tiedeministeri näkee leikkausten vaikutukset ja asettuu rohkeasti puolustamaan yliopistojen asemaa ja rahoitusta, vaikka OKM:ssä tämä linja olisikin hukassa (esim. kansliapäällikkö Lehikoinen ei tuomitse menneitä leikkauksia).

Kaukana kajastaa valo, mutta kenties muutama juhannustaika on silti paikallaan hyvää tulevaisuuttaa varmistamaan. Hyvää juhannusta!

Tommi Kokkonen
puheenjohtaja, HYT

Posted in Yleinen

Puhetta puuttuvasta tutkimusrahoituksesta

HYTin jäsenlehti siirtyy tämän kirjoituksen myötä blogipohjaiseksi. Blogi toimii vielä tällä hetkellä kotisivujen alustalla, mutta tulevan vuoden aikana blogille on tulossa oma alusta. Ensimmäisen blogikirjoituksen kirjoittaja on HYTin hallituksen jäsen, yleisen oikeustieteen väitöskirjatutkija Paul Tiensuu.


Poliitikot lähes yksimielisiä paremman tutkimusrahoituksen tarpeesta Tutkaksen “Yhdeksän hyvää tieteelle” –tilaisuudessa, mutta konkreettisia lupauksia tuli kovin vähän.

Li Andersson, Katri Kulmuni ja Jussi Halla-aho Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Marjukka Liitenin tentattavina. Kuva: Kirsti Sintonen
Read more ›
Tagged with: , , , , ,
Posted in Yleinen