Miksi kiky-minuuteista pitäisi välittää?

29.1. julkaistun tiedotteen mukaan julkisalojen järjestöt ovat irtisanoneet työehtosopimuksensa. Tieteentekijöitäkin edustava neuvottelujärjestö JUKO sekä muut päätöstä tehneet järjestöt painottivat erityisesti, että työajan 24 tunnin kiky-pidennys on irtisanottu.

Vuonna 2016 voimaan astunut kiky-sopimus pidensi minunkin työpäivääni kuudella minuutilla, siis 7 h 15 minuutista 7 tuntiin ja 21 minuuttiin. Vuositasolla työajan pidennyksellä oli se merkittävä seuraus, että tehdessäni SAP HR-portaaliin vuotuista työaikasuunnitelmaa käytössäni on nyt 1624 tuntia, aiemman 1600:n sijaan. Tästä tulee heti parempi mieli, sillä 1624 pääsee vähän lähemmäs todellisuudessa tutkimus- ja opetustyöhön käyttämiäni tunteja. En siis joudu valehtelemaan ihan niin paljon kuin ennen.

Kuukausitasolla sama ei toteudu, sillä Helsingin yliopisto ei koskaan vaivautunut tuomaan kiky-minuutteja päivä- ja kuukausitasolla työaikaa kohdentavaan Sole TM-järjestelmään. Siinä missä esimerkiksi Tampereen yliopiston virallinen työpäivä piteni 7,35 tuntiin myös Sole-järjestelmässä, pitäytyi Helsinki (tutkijoiden osalta) kilpailukykysopimusta edeltäneessä 7,25:ssä.

”Soletettavalla” työajalla ei kyllä ole kamalan suurta merkitystä. Kokeilin kerran täyttää Solea totuudenmukaisesti – älkää te hyvät lukijat kuitenkaan tehkö niin, sillä Sole ei ole työajanseurantaväline. Kokeiluni tulos oli yhtä kaikki se, että olin ollut kuukauden aikana töissä 22,5 tuntia yli ”virallisen” työaikani. Sekä lisäksi yhden sunnuntain, mutta sunnuntaityön merkitseminen Soleen ei ollut mahdollista. Olin siis tehnyt enemmän kuin yhden vuoden kiky-tunnit kuukaudessa. Tässä ei ole mitään uutta – kaikki tietävät, että yliopistolaisten ”virallisilla” työajoilla on hyvin vähän tekemistä työhön oikeasti kuluvan ajan kanssa. Siksi kevään työehtoneuvotteluiden kiky-keskeisyys tuntuu yliopistolla työskentelevän tutkijan näkökulmasta lähinnä absurdilta vitsiltä.

Kiky-sopimukseen päädyttiin, kun Sipilän hallitus kutsui koko Suomen kansaa mukaan ”talkoisiin”. Vaikkei hallitus päätynyt ”talkoita” sen tarkemmin määrittelemään, voimme tukeutua Verohallinnon jo vuonna 2013 antamaan määritelmään, jonka mukaan ”[t]alkootyöllä tarkoitetaan yleensä toisen lukuun korvauksetta ja satunnaisesti tehtävää työtä”. Nyt kiistakapulaksi on kuitenkin kohonnut kysymys siitä, oliko kiky-tuntien tarkoitus olla satunnaisluontoinen ponnistus, vai jäävätkö ne pysyvästi yli puolen miljoonan suomalaisen työehtosopimuksiin.

Monen yliopistolaisen näkökulmasta on tietysti melko yhdentekevää, lukeeko Sole TM:n päiväkohtaisessa sarakkeessa 7,25 vai 7,35. Pelkkien kiky-tuntien tiimoilta käyty neuvottelukierros povaisi vähäisiä muutoksia yliopistolaisille suuntaan tai toiseen. Miksi tämän asian siis pitäisi meitä kiinnostaa?

Keväällä 2018, kun yliopistosektori neuvotteli omia sopimuksiaan, saivat lakkoon ajautuneet yliopistolaiset odottamatonta mutta sitäkin arvokkaampaa tukea Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) ilmoittaman tukilakon muodossa. Monet sanovat jopa, että tämä ratapihojen liikennettä koskenut solidaarisuuden osoitus ratkaisi tuolloisen työtaistelun. Voi olla, että tällä kertaa on meidän vuoromme osoittaa solidaarisuuttamme niille, joille työaika on muutakin kuin kiehtova teoreettinen kysymys.

Matti Eräsaari

tutkijatohtori, sosiaali- ja kulttuuriantropologia,

HYTin hallituksen jäsen

Publicerat i Yleinen

Kommentera

Denna webbplats använder Akismet för att minska skräppost. Lär dig hur din kommentardata bearbetas.

%d bloggare gillar detta: